Nyky\u00e4\u00e4n puhumme paljon siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi el\u00e4\u00e4 pakkauksettomassa maailmassa, kuluttaa itse kasvatettua ruokaa, antaa k\u00e4ytetyille vaatteille uusi el\u00e4m\u00e4, v\u00e4hent\u00e4\u00e4 paperinkulutusta, v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ruokah\u00e4vikki\u00e4 ja myrkyllisi\u00e4 pesuaineita jne.<\/p>\n
Kun mietin t\u00e4t\u00e4 kaikkea lapsuuteni valossa, niin juuri niinh\u00e4n me \u2013 nykyiset viisikymppiset \u2013 siell\u00e4 \u201dautuaassa\u201d Eestin neuvostotasavallassa 70- ja 80-luvuilla elimme.<\/p>\n
Asuessamme Kingissepassa, J. Smuuli -kadun kerrostalon viidenness\u00e4 kerroksessa, eteisess\u00e4mme oli suuri laatikko t\u00e4ynn\u00e4 vanhoja ja kuluneita vaatteita. Sielt\u00e4 otettiin tarvittaessa riepuja astioiden pesuun, p\u00f6lyjen pyyhkimiseen, lattioiden pesuun tai vaatteiden paikkaamiseen. Erityisen suuret is\u00e4n urheilupaidat p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t ulkoeteisen pesuun, mik\u00e4 meid\u00e4n piti naapurintyt\u00f6n kanssa tehd\u00e4 vuorotellen. Usein teimme sen yhdess\u00e4, koska se oli tietysti hauskempaa. Taloyhti\u00f6 \u2013 se olimme me, sen rapun lapset! <\/p>\n
K\u00e4vimme naapurintyt\u00f6n kanssa yhdess\u00e4 hakemassa my\u00f6s aitoa lehm\u00e4nmaitoa. K\u00e4velimme pime\u00e4n ja kylm\u00e4n laitumet poikki kolmen litran maitotonkat molemmissa k\u00e4siss\u00e4 heiluen. Saimme joka kerta maistaa l\u00e4mmint\u00e4 ja vaahtoavaa maitoa. Jos aitoa lehm\u00e4nmaitoa ei juuri silloin ollut, meill\u00e4 heilui verkossa lasisia maitopulloja l\u00e4heisest\u00e4 Tooman kaupasta. Veljen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli vied\u00e4 tyhj\u00e4t pullot takaisin kauppaan. Ja nimenomaan verkossa, koska muovipusseja ei ollut. Tai jos oli, niit\u00e4 ei raaskittu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kaupassa paperiin k\u00e4\u00e4rittiin niin s\u00e4mpyl\u00e4t, leiv\u00e4t kuin makkarat ja juustotkin. Lihaa ei kaupasta muutenkaan saanut, vaan sit\u00e4 hankittiin tutun lihakombinaatin ty\u00f6ntekij\u00e4n avulla. <\/p>\n
Sanomalehti\u00e4kin perheeseemme tuli. P\u00e4\u00e4asiallinen lukija oli is\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 urheilusivujen vuoksi. Vanhat lehdet l\u00f6ysiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 niin ikkunoiden pesussa kuin vessassakin. Siell\u00e4 niit\u00e4 piti ennen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pehment\u00e4\u00e4 k\u00e4sien v\u00e4liss\u00e4 hieromalla \ud83d\ude42 . Sanomalehti laitettiin my\u00f6s roskakorin pohjalle, ei mit\u00e4\u00e4n muovipussia. Se toimi oikein hyvin, vaikka roskakorin peseminen olikin v\u00e4h\u00e4n vaivalloista. Jos lehti\u00e4 j\u00e4i viel\u00e4 yli, ne vietiin kellariin, sidottiin nipuiksi ja vietiin kouluun. Pioneereilla, joihin min\u00e4kin kuuluin, oli keskin\u00e4inen ker\u00e4yspaperikilpailu. <\/p>\n
Ikkunoiden pesu tapahtui miedolla etikkavedell\u00e4 ja astioiden pesu soodalla. M\u00f6kill\u00e4 ja iso\u00e4idin luona kattilat oli helpompi saada puhtaaksi, koska silloin voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puuntuhkaa. Usein pesimme astiat kahdessa pesuvadissa: toisessa oli soodapitoinen pesuvesi ja toisessa huuhteluvesi. Virkkasin k\u00e4sity\u00f6tunnilla tiskir\u00e4tille telineen. \u00c4iti oli t\u00e4st\u00e4 lahjasta erityisen iloinen, sill\u00e4 tiskir\u00e4tti oli siin\u00e4 paljon siistimpi laittaa kuivumaan. Puuhellan yl\u00e4puolella se kuivui my\u00f6s todella nopeasti. <\/p>\n
M\u00f6kill\u00e4 oli perheess\u00e4mme t\u00e4rke\u00e4 rooli, sill\u00e4 siell\u00e4 olivat kaikki mahdolliset kasvimaat, marjapensaat ja suuri mansikkamaa. Hoidimme niit\u00e4 yhdess\u00e4 isovanhempien kanssa, ja siell\u00e4 kes\u00e4mme kuluivat. Talvivarastot, kompotit ja hillot p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4tkin vanhaan maakellariin. <\/p>\n
Isovanhemmat kasvattivat my\u00f6s sikoja, kanoja ja kaniineja \u2013 tietysti vapaana ja tuhtien ruokaj\u00e4tteiden voimalla. Kaikki perheemme munankuoret ja kuivuneet leiv\u00e4nk\u00e4ntyt meniv\u00e4t sinne. Itse kasvatetuista kaniineista isois\u00e4 teetti minulle turkin 18-vuotislahjaksi. H\u00e4n muuten parkitsi kaniininnahat itse. Ja puu-uunissa paistettu kaniininliha vei kielen menness\u00e4\u00e4n! Turkki on minulla edelleen tallessa ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Kunpa vain olisi turkin arvoisia talvia! <\/p>\n
Muistan jopa sen, ett\u00e4 isois\u00e4 keitti itse saippuaa, jolla villavaatteet sai hienosti puhtaiksi.<\/p>\n
Suurimman osan vaatteista \u00e4iti ompeli minulle ja veljelleni itse, ja niit\u00e4 k\u00e4ytettiin vaatteen elinkaaren loppuun asti tai annettiin nuoremmille sukulaisille eteenp\u00e4in. Pehme\u00e4t juhlakeng\u00e4t valmisti tuttu suutari. <\/p>\n
Hoidin usein my\u00f6s sed\u00e4n lapsia, ja harsokankaisten vaippojen vaihtaminen kuului \u201dty\u00f6h\u00f6n\u201d. Mit\u00e4 nopeammin lapsi oppi potalle, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n oli vaippojen pesua. Neitoik\u00e4\u00e4n tultuani opin my\u00f6s, miten harsosta ja vanusta valmistetaan \u201dterveyssiteit\u00e4\u201d itse. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli my\u00f6s puuvillaisia nen\u00e4liinoja, joiden peseminen oli kyll\u00e4 melkoinen vaiva, mutta mink\u00e4s teit. Arvossaan olivat tietysti sellaiset nen\u00e4liinat, joihin oli itse virkattu pitsireunus hienonhienolla langalla. <\/p>\n
Hiustenpesu kananmunalla tai leiv\u00e4ll\u00e4 ja huuhtelu nokkosvedell\u00e4 on my\u00f6s koettu lapsuudessa. Aika usein k\u00e4vi my\u00f6s niin, ettei hanasta tullut l\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4, jolloin ei auttanut muu kuin opetella karaistumaan. Yhteiset saunomiset ja alasti lumessa juoksemiset tulevat my\u00f6s l\u00e4mpimin\u00e4 muistoina mieleen. <\/p>\n
V\u00e4lill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki tuntui katoavan. On hienoa huomata, ett\u00e4 ekoel\u00e4m\u00e4 on uusi vanha normaali, ja omat kokemuksemme ovat tarpeen nuorten rohkaisemiseksi. \u00c4l\u00e4 laita muovipussia roskakoriin ja mene kauppaan oman verkkokassin kanssa, sill\u00e4 niin mekin teimme lapsuudessamme ja niin voi tehd\u00e4 nytkin \u2013 l\u00e4hes 40 vuotta my\u00f6hemmin. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Nyky\u00e4\u00e4n puhumme paljon siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi el\u00e4\u00e4 pakkauksettomassa maailmassa, kuluttaa itse kasvatettua ruokaa, antaa k\u00e4ytetyille vaatteille uusi el\u00e4m\u00e4, v\u00e4hent\u00e4\u00e4 paperinkulutusta, v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ruokah\u00e4vikki\u00e4 ja myrkyllisi\u00e4 pesuaineita jne. Kun mietin t\u00e4t\u00e4 kaikkea lapsuuteni valossa, niin juuri niinh\u00e4n me \u2013 nykyiset viisikymppiset \u2013 siell\u00e4 \u201dautuaassa\u201d Eestin neuvostotasavallassa 70- ja 80-luvuilla elimme. Asuessamme Kingissepassa, J. Smuuli -kadun kerrostalon […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":22738,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"tags":[],"blogi_teema":[508],"class_list":["post-22736","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","blogi_teema-muu-2"],"acf":{"photo_gallery":{"blog-post-gallery":[[]]}},"yoast_head":"\n